Mikkelin sulattaminen

Noin kaksi vuotta sitten ollaan oltu edellisen kerran lauteilla. Nyt heti perään taas!

Mikkelin Tuppuralan Baari toimi sotatantereena, kun Grimace, Tilt Tank ja Lucidity yhdisti voimansa 21.03.2015. Keikka olikin ensimmäinen “The Oblivion Circlen” julkaisun jälkeen, joten Lutakossa sijaitseva treenikämppä tuli tutuksi muutamien viime viikkojen aikana. Samalla orkesteri pääsi koeponnistamaan uutta kosketinsoittajaa, iPadiä. Hyvin iPadin hermot kestivät. Ei isompia virheitä. Välillä pientä kiilausta ollut havaittavissa, mutta ymmärtäähän sen, ei sitä uuteen orkesteriin nuin vain tulla.

Keikkapäivä valkeni ja orkesterin jäsenet valuivat treenikselle. Vielä herkistely treenit ennen “Bändi-Tetristä” ja siirtymistä kohti Mikkeliä. Herkistelyt menivät huolestuttavan hyvin. Niille, jotka eivät tiedä kerrottakoon että yleensä herkistely treenit tuppaavat menemään päin peräpeinäjokea. Tällä kertaa ei. Jopa uusi kosketinsoittaja teki lähes virheettömän suorituksen. Noh, jospa se ei veisi terää pois illan virallisesta vedosta. Parin oluen voimin orkesterin jäsenet alkoivat ns. johtotehtäviin, elikkäs laittamaan kamppeitaan nippuun. Tällä kertaa keikkapaikalle siirtyminen tapahtuu rumpalimme P. Parantaisen uljaalla Volkswagen Passat henkilöautolla. Pienen mietiskelyn ja yhden purkamisen jälkeen, saimme kaiken tarvittavan mahtumaan. Tila-auto siis!

Miehet kyytiin ja matka Lutakosta kohti Mikkeliä sai alkaa. Kuljettajan aina niin ihana rooli tällä kertaa Pekalla. Basismin, eli Sami Ahmaojan rakko kesti noin 11 minuuttia ja noin 10.5 kilometriä, kun ensimmäinen tauko otettiin Vaajakosken ABC:lle. Noh, samalla sieltä matkaevääksi karamellia ja erinäinen määrä olusia.

Vaajakosken ABC:n jälkeen pitstoppeja ei enää tarvittu ja perille saavuttiin uskomattomasti 10 min etuajassa. Taas! Tuttu kuvio → roudaus → soundcheck. Esiintymisjärjestys valikoitui siten että Luciditylle lankesi headlinerin viitta. Tämä tarkoitti sitä että soundcheck tehdään ensimmäisenä. Eihän tuo ihan vaivattomasti mennyt. Check venyi luvattoman pitkäksi koska PA-järjestelmä piti pahaenteistä ääntä. Kovasti pirullinen rutina vaivasi pönttöjä, joten niiden säätämisessä kului aikaa. Yhtäkkiä miksaajamies keksi kokeilla ohittaa supparin, ja sehän auttoi. Rutina hävisi.

Viimein soundcheckit käyntiin ja oma osuutemme hoideltiin suhteellisen nopeasti pois. Sen jälkeen syöntiä ja sitä aina niin helvetin ihanaa odottamista. Aikaa orkesteri päätti tappaa heittämällä Mikkelin keskustassa vanhaa kunnon vaginarallia! Pekka ajoi ympyrää ja me muut joimme olutta. Hieno kokemus, kerrassaan!

10498633_10153210001909650_899227604638536148_oTakaisin keikkapaikalle ja siellä olikin illan ensimmäinen orkesteri aloittelemassa omaa settiään. Tilt Tank oli allekirjoittaneelle tuntematon akti. Bändi soittikin erittäin hienoa blues-pohjaista rock ja rollia. Maistui itselle.

Tilt Tankin jälkeen lavalle kipusi Grimace. Grimacehan on jo entuudestaan tuttu. Onhan miesten kanssa tullut soitettua aiemmin jo 2 keikkaa. Uutta materiaalia settiin oli livahtanut. Hitusen raskaampaa ja progempaa materiaalia. Hienoa!

Sitten olikin Lucidityn vuoro. Settilista oli levy, pois lukien Worlds within the world, jota säästelemme johonkin erityisempään hetkeen. Järjestys oli myös kuten levyllä. Alun pienen jännäilyn jälkeen homma lähti rullaamaan hienosti. Jännitys muuttui rennoksi soitoksi, joka kuuleman mukaan välittyi myös yleisöön.

The process to born again ekana biisinä, ja sen nouseva humina ja rauhallisempi startti toimi hyvin intromaisena avauksena. Conjuring Veil taas nosti tunnelmaa runnovilla riffeillään ja siinä myös orkesteri sai viimeisetkin kylmät lihakset lämmitetyksi. Death is a gate seuraavaksi ja samalla tuli todettua että tuore kosketinsoittajammekin soittaa vallan mainiosti, sillä tässä biisissä alun hammondit ovat tärkeässä roolissa. Sitten olikin kappaleen Closer the vision vuoro. Biisi jota allekirjoittanut ehkä jopa pelkää. Tässä biisissä on nimittäin niin kieroutunut sovitus, ettei mitään järkeä. Hyvin sekin rullasi läpi. Mitä nyt pieniä sanotusten unohteluja, mutta se ei kokonaisuuteen niin paljoa vaikuttanut. Seuraavaksi Appearing as a dream, kappale jonka meinasin heittää roskiin jo sitä kirjoittaessa. Tämä veisu alkaa olemaan siinä tikissä että voisi sanoa kappaleen olevan yksi mieluisimmista biiseistä livenä. Onneksi toinen kitaristimme, Jari Kinnunen, potkaisi oikealla hetkellä minua perseelle, ja sanoi että äläpäs nyt roskiin tätä pistä. Kaksi biisiä jäljellä, joista ensimmäisenä soittoon Trail. Myös tämä biisi on ollut yksi lemppareista soittaa. Myös tällä kertaa. Erityishuomioina soolon jälkeisen ujelluksen tuplaus. Olen erittäin innoissani uudesta teknologiasta, jota on käytetty jo 80- luvulta. Loopperi päälle, ujellus talteen ja itse siirryin soittamaan komppia. Ällistyttävää; 3 kitaraa yhtaikaa soimassa! Toinen huomio biisin lopussa tulevaan samba karnevaaliin. Tässä vaiheessa terveiset Samuli Mikkoselle! Viimeinen kappale, Cortege toimi hautajaissaattuemaisena lopetuksena. Biisi toimi hienosti paikallaan. Ainoa pieni kämmi tuli kun allekirjoittanut sekosi laskuissa lopun hokemissa, mutta tuossakaan ei mitään suurempaa vaikutusta kokonaisuuteen ollut.

Setti meni hienosti läpi. Keikan jälkeen levyjä myytiin kovasti ja kiitosta tuli vakuuttavasta lavapresenssistä. Eräs vanhempi herrasmies tuli kättelemään keikan jälkeen ja kertoi että meidän soitannasta tuli mieleen Pink Floyd, joka soittaa metallia. Näin maailman suurimpana Pink Floyd fanina, kehu osui ja upposi. Kamat autoon ja nokka kohti Nykäskylää. Seuraava veto onkin sitten Vuollan kanssa Pub Katseessa i Jyväskylä. Näemmä siellä!

Kiitos Mikkeli! Kiitos Grimace! Kiitos Tilt Tank! Kiitos valokuvaaja Tommi Kirvesniemelle! Kiitos Tupis!

– M –