Red Neck JKL

Lucidityn suomenkiertue sai jatkoa tutuksi tulleessa Red Neckissä, taisi olla Lusikan neljäs veto jo punaniskassa. Edellinen, pari kuukautta aiemmin Mikkelissä soitettu keikka oli saanut harrastelijamuusikoiden itsetunnon niin korkealle ettei keikkojen välissä paljoa yhteissoittoa treenailtu. Suurimmat odotukset kohdistuikin roudaamisennätyksen rikkomiseen (45min rojut autoon ja keikkapaikalla pystyssä). Kolmen (sen oikean) Saksalaisvalmisteisen auton letkassa saattelimme tavarat pelipaikalle, jossa “Mikkelin Kuninkaallisen Savon Prikaatin”-edustaja, Grimace meitä jo odotteli. Kitaristimme järjestämä raivoisa markkinointi keikkailtaa varten tuotti tulokseksi nipun keikkajulisteita jotka tällä hetkellä saattaa koristaa paperinkeräyslaitoksen kahvihuonetta. Ei hätää, sosiaalisen median kautta uhkauksia kehiin ja vaikka sukulaisia paikalle jos ei muuta.

Soundtsekki läpi, autojen ja miehistön siirtelyä pitkin kyliä ja siitä Kitaristi-laulajan mansiooniin odottamaan illan vetoa. Rumpalin kärsiessä ruuan puutteesta ja muiden nauttiessa halvan keskiketterän turruttavasta mausta siirtyivät ajatukset illan vetoon. Kukaan ei tietenkään tiennyt milloin Grimacen tai Lusikan veto pitäisi alkaa ja nopeat googlettelut ja puhelinsoitot antoivat merkin keikkapaikalle lähdöksi. Ei muuta kuin meikit naamalle ja rumpalin kyydissä pelipaikalle. Karstulalaiseen tapaan huhut rumpalin kunnosta oli saavuttanut Red Neckin jossa yhden oluen nauttiminen oli muuttunut rumpalin sammumiseen ja sappinesteen roiskumiseen. No, tähän on totuttu.

RedNeckiin saapuessamme Grimace oli juuri aloittaneet oman Mikkeliläisen metallin julistuksen. Hieman jännityksellä odotimme yleisömäärää, mutta kohtuullisesti oli jengiä saapunut ihmettelemään, hyvä näin. Vaikka tämä oli Lusikan neljäs redneck veto niin ensimmäinen kerta kun kävimme takahuoneessa. Tarinat eksyineistä soittajista matkalla takahuoneeseen ja pois sai viimeistään puntin tutisemaan, kuulemma vieläkin joku etsii reittiä kotiin. Löytyihän se bäckstage neljän eri keittiön ja ravintolan läpi suunnistaessa. Nopea valkoisten seinien ihmettely, juomat kyytiin ja kohti stagea.

Tarkoituksena oli aloittaa keikka uudella intronauhalla, se ei mennyt ihan niinkuin oli suunniteltu, mutta väliäkö sillä. Ei kukaan yleisöstä tiennyt miten me olimme sen suunnitelleet. Intro kuitenkin tuli! Ensimmäistä kertaa bändin historiassa Jyväskylän keikka tuntui ns kotiyleisön edessä soittamiselta. Kai siihen on vaikuttanut reilun 10 vuoden kaupungissa oleskelu ja yleisön tunnistaminen, joten suuret kiitokset paikalla olleille! Soitannollisesti keikka ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, virheitä ja kämmejä siellä täällä, mutta kivaa oli. Edellisellä keikalla oireillut taustanauhajärjestelmä petti tälläkin kertaa, omppuun ei vaan voi luottaa. Nopea säätö ja uudelleen menoksi. Settinä meillä sama kuin Mikkelissä, eli 8 rallia, noin 40min ja kotiin itkemään…

Valomerkin jälkeen saattelimme Grimacen heidän tyylikkäälle matkailuautolle, toisilla bändeillä on vaan rahaa matkustaa tyylikkäästi! Kiitokset juomatarjoiluista Grimacelle! Matkoimme Lusikkasupport-tiimin kanssa Katseeseen jossa valomerkki tuli myös vastaan nopeasti. Sitten vasta pääsi kotiin itkemään itsensä uneen. Kiitokset Grimace, Redneck ja paikalla olleet!

Seuraavaksi on parin kuukauden keikkatauko ennen Kajjaania, mutta pieniä toiveita on yhdestä vedosta Savon suunnalla. Kajjaaniin saattaa olla tulossa Lucidityn tarjoama “vuoden fanimatka”, mutta siitä lisätietoa myöhemmin.

//Pekka