Turku ja Tyrmy ja Rokbar.

Elettiin perjantaita 25. päivä syyskuuta vuonna 2015. Lucidityn jäsenet kokoontuivat Lutakkoon pakkaamaan tarvikkeitaan laulavan kitaristin autoon, sillä kalenterissä oli merkintä samaiselle päivälle: Lucidity – Live – Rokbar – Turku. Turku-neitsyys poksahtaa siis tuona iltana. Vallan mainiota.

Allekirjoittaneen auto, Mazda 6, kun saatiin pakattua, totesimme auton olevan iso ja lähdimme päästelemään kohti Turkua. Myös kuskin nakki tipahti auton omistajan syliin. Oliko laulavan kitaristin kotona niin kova komento, ettei hän voinut juoda sihijuomaa? Mistä tässä on kyse? Noh, laulava kitaristi vain halusi ajaa autolla tämän reissun. Ennen keikkaa oli keskustelua jäädäänkö Turkuun keikan jälkeen yöksi, vai ajellaanko vedon jälkeen kotia. Päätettiin ajaa kotia. Onhan orkesterin laulavalla kitaristilla kuitenkin selkärankaa sen verran. On. Prkl.

Noh, matka taittui suhteellisen kivasti uudella kulkupelillä. Pari nopeaa pitstoppia matkalla, että saatiin karkkivarastot täytettyä. Huhujen mukaan laulavaan kitaristia lukuun ottamatta, alkoholia oli Mazdassa nautittu. Tiedä sitten.

Saavuimme Turkuun ja Rokbarin eteen hyvissä ajoin. Autonkin saimme näppärästi parkkiin heti kuppilan eteen. Tämähän helpottaa kokonaisuudessaan meidän eloa tuona kauniina syksyisenä iltana. Yksi orkestereista oli jo paikalla. Illan kattaus oli Bill Skins Fift, Lucidity sekä viime tingassa paikalle fubear nimisen orkesterin tilalle hälytetty Black Chord. Soundtseck käyntiin ja omalta osalta tuo osoittautui hiukan ongelmalliseksi. Langaton kuuntelu ei tahtonut asettua aloilleen, tarjoten toisinaan ison ylimääräisen kohinan / suhinan. Sehän ei helpota soittoa, saatika laulua. Kanavia tutkailemalla löytyi pieni apu tähän ärsyttävään ongelmaan, mutta hiukan se suhinaa vielä piti. Tällä se on mentävä.

Äänelliset asiat kun oltiin saatu kuntoon, oli kulinaaristen asioiden hoito seuraavaksi edessä. Paikalle oli tullut ämpäreittäin makaroonilaatikkoa, ja sehän meille käy! Tässä vaiheessa on huomautettava että itse en henkilökohtaisesti arvosta keikkapaikkojen tarjoamia pizzoja. Ennen keikkaa pizza? Sehän nyt on lähes sama kun söisi pizzan ennen nyrkkeilyottelua. Luulen ettei nyrkittäminen oikein suju jos on erityisellä rasvalla voideltu pizza mahassa. Siinä herkästi on tilanne se että maha on täynnä oksennusta. Joten keikkapaikat ja promoottorit: normaalia ruokaa kiitos.

Syöntien jälkeen orkesteri lähti viettämään aikaa Turun torin vieressä sijaitsevaan kuppilaan. Sitä ennen kävimme katselemassa torilla soittavaa Ramin Kuntopolkua, joka olikin kerännyt ympärilleen kovasti kuulijaa. Hienoa settiä! Orkesterin jäsenet mietiskelivät hiljaa mielessään että toivottavasti edes osa tästä kuulijakunnasta tulisi seuraamaan illan vetoa. Muutama tunti ajantappoa kuppilassa ja orkesteri ajatteli siirtyä takaisin keikkapaikalle.

Päästyään takaisin Rokbaariin koki orkesteri järkytyksen. Paikkahan oli miltei täynnä. Mitä täällä tapahtuu? Tietävätkö nämä kaikki ihmiset että täällä on tänään bändejä soittamassa? Mitä nämä ihmiset täällä tekee? Paljon kysymyksiä mihin ei saatu ikinä vastausta. Tämä erikoinen ilmiö toi perhosia orkesterin makaroonilaatikon täyttämiin vatsoihin. Täytyy siis skarpata!

Ensimmäinen bändi, Black Chord, veivasi napakan setin, missä yhdistyi ehkä jopa grind tyylinen paahto, pieniin tunnelmointeihin. Napakampi ilmaus oli kuitenkin se määräävämpi ilmaisun muoto. Sitten tuli Lucidityn vuoro. Settilista sama kuin niin monesti aiemminkin, levy miinus Worlds Within the World. Homma lähti käyntiin hitusen jäykästi, pienen jännätyksen takia kenties. Suuremoisen mahtavan yleisömäärän ja erittäin hienon vastaanoton myötä, orkesteri rentoutui. Ote parani hetki hetkeltä. Viimeistään kolmannen kappaleen, Death is a Gaten kertosäkeen myötä homma alkoi maistumaan lähes jumalaiselta. Soitto oli niin rentoa ja esiintyminen nautittavaa ettei pienet virheet siellä täällä vaikuttanut mihinkään. Tämä oli ehdottomasti yksi orkesterin parhaista keikoista ikinä. Ehkä myös henkilökohtaisella tasolla, yksi parhaimmista. Kiitos mahtavan yleisön. Laulava kitaristi huomasi Closer the Vision kappaleen kertosäkeessä erään aika lähellä lavaa seisovan katsojan laulavan kertosäettä mukana. Hämmennys oli niin valtava että loput sanoista meinasi unohtua. Noh, menköön se nyt sitten tulkinnan piikkiin…

Keikan jälkeen kehut olivat taas niin vuolaita, ettei orkesterin jäsenet oikein tiennyt miten tähän nyt sitten suhtautua. Levyjä otimme kasan mukaan ja ne myytiin kaikki. Emme osanneet odottaa mitään tällaista. Keikan jälkeen orkesteri keräsi kamppeensa autoon ja lähti ajamaan kohti Nykäskylää.

Kiitos Turku. Home away from home.

Copyright © 2024 The Home Of Lucidity | My Music Band by Catch Themes