30.01.2011 - TIME IMMEMORIAL BASSOÄÄNITYKSET

Kuten historiikki kertoneen - uutena ukkona Lucidityyn sopeutuminen ja uusien biisien luominen kävi kuin itsestään. Vaikka vuosia olen kitaran varressa touhunnut (Teardown, Ydin, Malignus) on se basson tinttaaminen ollut toiveena ja salattuna rakkaana takaraivossa. Basso oli se instrumentti tuolloin 90´ luvun alussa  kun itse soittourani aloitin, jenkkipunkkia veivaten ja pokoillen Lepakon lavoja myöten. Terveisiä Keltsulle.

Lucidityn kappaleisiin bassolinjat ei sinänsä ollut lonkalta heitto homma. En edes halunnut niiden olevan sitä. Viisikielinen tuo mukavan edun jyräyttää toisinaan heti kunnolla sieltä alarekisteristä ja huomasinkin että sielä loppujen lopuksi bassolinjoja tehdessä viihdyinkin, eli ei mitään paluuta perinteiseen nelikieliseen, jolla alunperin opettelin Lucidityn materiaalin. Näin yleisesti sanottuna ennen kappalekohtaista selostetta, opin soittamaan ja näkemään aavistuksen uusia tapoja tehdä asioita tätä "Time Immemorial " -nauhoitetta tehdessä...ja helvetti, se kai on se optimaalisin ja onnistunein tulos vaatimattomalle kitaristille, hehehe.

Silence, joka päätyi aloitusraidaksi tulee olemaan yksi makeimpia keikkabiisejä vetää. Itse nauhoituksissa päätin että sen suuremmat hifistelyt saa jäädä, vaan jyrääminen ja teemojen nostot olkoon tämän kappaleen elementit itselle...ja monesti, less is more. Kappaleessa Martin puhtaat ja kantava leadi ei tarvitse mitään lisää mielestäni, joten pidetään homma selkeenä.

Ghost, henkilökohtainen suosikki, Martin tekemä pureva rytmitys, jota saa kieliposkella jyystää. Tähän kaavailin nosto/lasku linjoja mutta nauhoitusten edetessä päätettiin että "vitut, suoraan, vittuako tuota kikkailemaan"...no kohtalo lieneen puuttui peliin sillä miksausta tehdessä SN-Studiolla, pöydällä oli eri linjat. Noh, eihä siinä - sopivasti sieltä keskimaastosta ettei ihan jatsiksi laiteta. Mitä itse alarekisterin käytöstä voin sanoa, päädyin tekemään tämän kappaleen viimeiseen esi-kertosäkeeseen mahdollisimman ns. uppottavat bassot- eli niin matalalta mitä nyt keppi antaa myöten. Kappaleessa kun muissa kerroissa vedetään perinteiseen tapaan.

Vermin Inside, minun nemesis. Perkele. Kun lähdin linjoja tähän kehittelemään keikuin tyyliin biisin mittaisen bassosoolon ja back metal pumppauksen välillä. Etenkin tämän kappaleen kohdalla huomasin että kun olin reenannut 4-kielisellä nämä kamat Lucidityyn tullessa, varsin vittumaista siirtyä ja ammentaa ns. monikielisyyttä eri vermeellä. Joten pitkälti päätin vetää linjat kuin ne alunperin visioin, pieniä painotuksia lukuunottamatta. Paska basisti kun ei vedä släppi-sooloa.höh! Silti makeita juttuja päätyi nauhalle, mm.  Pekan fillin matkaan sain kikkailu idistä, jota meikäläisen räpylöillä ei varmaankaan päissään soiteta kohilleen, vielä. Näistä neljästä viisusta, ehdottomasti työläin itselle.

Time Immemorial. Tämän kappaleen riipasin täysin fiiliksellä narulle alusta lähtien. Biisi kun alusta pitäen rakentaa sellaisen otteen että pohojalaisena mököttäjänä siihe on "ilo" lähtä vetää. Mulla oli tähän kaikennäköisiä kikkakolmosia ja niksipirkkoja hieman mielessä mutta kun itse biisin kokonaisuus alkoi kasaantumaan ja mikä tärkein, kappaleen tunnelataus aukes - oli sanomatta selvää että delayna tulee "Vittuun kikkailut".

Mitä yleisesti voin kiteyttää tähän loppuun, Lucidityn neljä kappaletta ovat suuria settejä kompaktissa koossa. Suosittelen lukemaan lyriikat viisujen mukaan sillä voin sanoa että lyriikat avaavat, kuten yleensä pinnan. Kiitos ja huikka SN-Studion kaimalle sanomatta selvästä säröstä, seuraavalla sitten SOD:n jyrät perskeles!

/ Ahmaoja

 

19.01.2011 - PITKÄSTÄ HILJAISUUDESTA

Olen huomannut että blogin pitäminen on trendikästä. Lucidity kuuluu ehkä Keski-Suomen trendikkäimpiin orkestereihin, joten onhan se blogi meilläkin oltava!

Tämä ensimmäinen postaus kertokoot hiukan kaikesta, mitä tälle orkesterille on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana. Näitä meidän kotisivujen merkintöjä jos katselee, sekä live osastolla että etusivulla löytyvien uutisten puolesta, voisi luulla että tässä ollaan vetäydytty telakalle. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole.
 
Jos katsellaan ajassa taakse noin kaksi vuotta, oli bändi siinä tilanteessa että emme saaneet millään järjestettyä treenejä koko nipulla. Tätä ehti jatkua luvattoman kauan, kunnes heräsimme itse tilanteeseen. Oli siis aika keskustella aiheesta. Tuon keskustelun lopuksi totesimme että Harri Pölkki ei enää ole orkesterin basisti. Keskustelu ei pitänyt sisällään draamaa eikä taistelua, päätös oli yhteinen ja se tehtiin täydessä sovussa. Ehdimme Harrin kanssa soitella kuitenkin vuosia, joten se ei tullut missään nimessä kuuloonkaan että tässä oltaisiin alettu riitelemään asioista. Harri tulee olemaan osa Lucidityä aina, vaikka ei orkesterissa enää vaikuttaisikaan.
 
Katse kohti tulevaisuutta! Kaikesta huolimatta Pekka, Jari ja minä päätimme pistää hommaa liikenteeseen, vaikka olimme trio ilman basistia. Kun olimme muutaman kuukauden treenailleet kolmestaan, huomasimme soittamisen olevan hauskaa. Yhtäkkiä se kipinä, mikä oli hukassa, tuli takaisin. Tätä kautta alkoi muodostua uusia biisejä. Mutta edelleen, olimme trio ilman basistia.

Muistan oikein hyvin ne treenit, kun mietimme että kukas basistiksi. Taisi olla Pekka joka sanoi että "eikös se Ahmis ilmoittautunut jo vapaaehtoiseksi?". Kaikki me oltiin tuosta asiasta tietoisia, mutta jostain syystä Pekalla oli se kuva että minä en halunnut Samia bassoon. Minulla taas oli sellainen kuva että Jari ei halunnut Samia bassoon. Näin räjähti lamppu pään päällä sytyksiin. Sami Ahmaoja tulkoon basistiksi. Vaikka Sami on virallisesti kitaristina toiminut kaikki nämä vuodet, en nähnyt siinä mitään ongelmaa koska tiesin Samin olevan tyylitajuinen soittaja. Tätä kautta mies varmasti löytää ne avaimet millä bassoa soitellaan. Näinhän siinä sitten kävikin. Hinkkasimme biisejä ja teimme Samille uusia sovituksia. Tuo "bootcamp" kesti muutaman kuukauden, ja näin meillä oli basisti joka oli asettunut orkesteriin vallan mainiosti.
 
Juuri kun oltaisiin alettu saamaan orkesteri siihen kuosiin että voidaan työntää soittopelit autoon ja orkesteri keikalle, alkoi tulla ns. "muita kiireitä". Kaikilla meistä kun on omaa elämää musiikin ulkopuolella. On perhettä ja on opiskelua ja on toisia bändejä. Itsellä kalenteriin tuli todella paljon merkintöjä entisen orkesterin kiertueiden toimesta. 3 kiertuetta Euroopassa vie aikaa treenailujen ja itse kiertueen takia. Ja näin aikaa kului taas.
 
Sama kiertokulku, eri syyt. Aikaa oli siis taas kulunut, mutta orkesteri oli edelleen elossa. Joskin säästöleikeillä. Aloimme suunnitella uutta nauhoitetta ja sitä myötä keikkoja. Alustavasti ehdimme varata jo kertaalleen studionkin, kunnes tuli asia eteen mikä ensiksi pysäytti oman elämän, sen jälkeen pisti sen sekaisin. Isäni kuoli leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon 11.02.2011. En menettänyt vain isää, menetin myös erittäin hyvän ystävän ja roolimallin. Siinä kului kuukausi tai kaksi täydessä sumussa. En pystynyt mihinkään luovaan ajatustyöhön.
 
Aikaa oli kulunut taas muutama kuukausi. Ajatus menetetystä isästä kummitteli takaraivossa tavalla taikka toisella joka päivä, mutta silti alkoi ajatukset jo siirtymään kohti kitaraa ja orkesteria nimeltä Lucidity. Tietokoneella oli muutamia keskeneräisiä biisejä, joten lähdin etsimään helpotusta musiikista. Sieltähän se sitten löytyikin. Kaikki nuo hetket treeniksellä pisti ajatukset kasaan, ja näin meillä oli taas nippu biisejä mitkä laitoimme nyt sitten nauhalle.
 
Nyt kun on tuo demo valmis, on pakko kertoa kaiken tämän avautumisen jälkeen, että tämä orkesteri on ollut aina minulle se "lempi lapsi". On ollut toisia bändejä ja projekteja, mutta aina Lucidity on ollut se juttu minkä haluan nähdä menevän pitkälle. Tämä koettelemus, minua ja minun perhettä kohtasi vuosi sitten, on erittäin hyvä esimerkki siitä miten tämä orkesteri minuun vaikuttaa. Suurin helpotus tuskaan on löytynyt tämän orkesterin kautta. Siitä kuuluu kiitos veljille aseissa: Jari, Pekka ja Sami.
 
/ Martti