Relic
Demo 2009
Track list:
1. Defiant [mp3]
2. My Demise[mp3]
3. Relic [mp3]
Recorded and mixed by Sami Niittykoski at SN-Audio productions from November 2008 to January 2009. All songs and lyrics by Martti Pohjosaho and Lucidity. Syths by Antti Simonen. Cover art by M.Pohjosaho.
Reviews
Ismo Tikkanen, Miasma
Jyväskyläläinen Lucidity on päässyt jo neljänteen demoonsa, vaikka itse toivoin bändin pääsevän jo täyspikän tekoon toissavuonna tulleen loistavan Awaken-nimeä kantaneen demonsa jälkeen.
Uusin demo on hieman rauhallisempaa ja maalailevampaa Lucidityä kuin edelliset, mutta samalla pirullisen toimivalla kaavalla jatketaan edelleen. Bändin tunnelmallinen metalli kuulostaa yhä enemmän yhtyeeltä itseltään, vaikka ei niitä esikuviakaan ole onneksi täysin kadotettu sävellyksistä. Puhutaan sitten Katatoniasta tai vaikka Swallow The Sunista, antavat ne ennemminkin osviittaa Lucidityn soundista kuin kertovat sen kokonaisuudesta.
Demon avaava Defiant on todella hyvä aloituskappale, jossa on mukavasti tempoa sekä kaihoisa ja mieleen jäävä päämelodia, josta muuten tulee mieleen hieman My Dying Briden tekemiset. Defiant on samalla demon ärjyin kappale, ja rauhallisempaa tunnelmointia kuullaankin enemmän seuraavalla My Demisellä sekä demon päättävällä nimibiisillä. Edellä mainitut vertauskuvat ovat toki isoja, mutta ei Lucidity kalpene näiden rinnalla lainkaan, joten on se ihme jos ei kohta saada näiltä kavereilta täyspitkää lättyä ihmeteltäväksi.
Metal Psalter - Chris
Finland’s represented again in the metal arena with an outfit called Lucidity. Relic is the band’s fourth demo and it’s a very good one to boot. There’s a lot happening in just three songs.
The three-song demo is a strong effort by a talented group of guys that combine the best elements of death metal with a melodic twist. While I would reluctantly call this ‘melodic death’ simply due to the myriad of elements herein it is just under twenty-minutes of very good metal music. It not only offers a heavy, unrelenting feel to the music (“Defiant”) but also slows down in moments of, no pun intended, lucidity only to create this grand architecture of sound (“My Demise”). These guys have a nice sound that borders on the psychedelic, especially evident in the title track. Whole there is no Nactmystium or modern Enslaved-like psychedelic transition here, there is some very interesting music offered within Relic.
These guys should get some label attention down the road. Check these guys out for yourselves and see if you too aren’t happily entertained and subdued.
Mikko Ojala, stalkermusic.com
Jyväskyläläinen Lucidity vakuutti jo edellisellä Awaken -demollansa, jossa tumma musiikki yhdistyi kauniimpiin elementteihin luoden todella hyvänkuuloisen kontrastin kappaleisiin. Hyvin vakaasti lyödään käyntiin myös tämä Awakenin seuraaja, Relic -nimeä kantava, tummemman metallin tuotos, joka on koottu yhtyeen kolmesta uudesta melodisesta, mutta synkästä raidasta.
Defiant toimii demon avausraitana ja tekeekin sen todella onnistuneella tavalla. Vankoilla soundeilla etenevä keskitempoinen yhtyeen ilmaisu kuuostaa todella hyvältä. Tämän kuultua tulee tyytyväinen olo, Relic kuulostaa heti alkuun yhtä vakuuttavalta kun edeltäjänsäkin. Kitarat soittavat vankkaa pohja riffittelyä, jossa koskettimilla luodaan hieman lisämaustetta tunnelmaan. Ajoittaiset lead-kitara osiot ovat myös onnistuneen kuuloisia.
My Demise lähtee hieman rauhallisemmissa tunnelmissa, mutta hiljalleen kasvaa kappaleen edetessä. Vaikka yhtyeen ilmaisussa vokaalit onkin hoidettu pääsääntöisesti perinteisellä örinällä, on sekaan saatu tällä kertaa varsin paljon puhtaita lauluosuuksia. Edellisen kappaleen päättyessä puhtaaseen vokalisointiin, alkaa tämä kakkosraita myös puhtaalla laulutulkinnalla.
Demon nimikkoraitana toimiva Relic päättää kolmen kappaleen kokonaisuuden ja onkin varsin massiivinen päätös reilun yhdeksän minuutin mitassaan. Päätösraidassa keskitytään melko paljon erilaisien instrumentaalipätkien esittelyyn, mikä osoittautuukin hyvänkuuloiseksi asiaksi tunnelman luonnin kannalta.
Kokonaisuutena Relic on todella onnistunut demo. Erityisen vaikutuksen tekevät kaksi ensimmäistä raitaa, sillä niissä tuntuu että paketti pysyy todella hienosti tiiviisti kasassa. Päätösraita on myös varsin onnistunut tuotos, mutta ei ehkä kuitenkaan houkuttavuudeltaan yllä kahden edeltäjänsä tasolle. Yhtye saatekirjeessään lupailee jo uuden demon ilmestymistä tämän vuoden loppuun. Sitä tässä jäädään sitten mielenkiinnolla odottelemaan.
4½ / 5
Mika Roth, desibeli.net
Jyväskyläläinen Lucidity ei ollut allekirjoittaneelle aiemmin tuttu, mutta tämä tulee muuttumaan sillä kolmen kappaleen mittainen Relic on alusta loppuun saakka huippuunsa hiottua, taidolla tehtyä sekä suurella sydämellä verta vuotavaa deathin sukuista doomia. Kappaleiden hallitsevin voima on melodisuus, jota orkesteri vaalii taiten. Avauksena kuultava Defiant ei häikäise uniikkiudellaan, mutta Lucidity osaa uuttaa genren klisheistä kaiken tarvittavan, minkä ansiosta kappale saa kylmät väreet laukkaamaan toistuvasti pitkin selkää. Alle neliminuuttinen, rauhaisa ja miltei välisoittomainen My Demise osuu niinikään maaliin, kiitos nerokkaan yksinkertaisten perusrakenteiden. Yhtyeen kyky tiivistää olennainen nousee kuitenkin huippuunsa vasta massiivisella päätösraidalla, joka on todellinen grande finale. Näin laadukasta doom/deathia en ole vähään aikaan kuullut, joten jyväskyläläisille on helppo ennustaa valoisaa tulevaisuutta.
Jaakko Teittinen, Lammaszine
Lucidityn edellisen demon arvostelussa moitittiin örinälaulun sopimattomuutta muuhun materiaaliin ja kiiteltiin bändin pidättäytymistä Swallow The Sun -paatoksesta. Joko toimituksen mielipiteet menevät pahasti ristiin tai sitten bändi on tosiaan kokenut jonkinlaisen muutoksen, sillä nyt örinäkohdat toimivat mutkattomasti, mutta mukaan on tullut runsaasti kevyempää synkistelyä, onko se sitten velkaa Swallow The Sunille vai kelle, sitä en osaa sanoa, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa varmasti eheämpi kuin aikaisemmin.
“Relicin” omaperäisyyteen en osaa ottaa kantaa, koska kokonaiskuva genrestä on hyvin rajoittunut, mutta pätevää tavaraa Lucidity vääntää, ainakin omaan korvaani. Voisin kuvitella, että jo edellisen demon yhteydessä mainitut Amorphis-vaikutteet voisivat tuoda mukavasti lisää omaleimaisuutta materiaaliin, kuten tekevät yli yhdeksänminuuttisessa nimikkokappaleessa.
