newsbandmusicgallerymedialivecontactlinksguestbook  
 
Awaken reviews


Aadolf Virtanen, Inferno

Modernia ja jyhkeää Jyväskylästä. Lucidityn nuottikulkuja voisi hätäisempi verrata esim. Hypocrisyn tekosiin kun sisältönä on mm. örinää, puhdasta laulua ja kaihoisia melodioita ja vastaavaa monumentaalisuuttakin on Awakenilla saavutettu. Vaikka soundit ovatkin kunnon lohkare-osastoa, lopputulos on kuitenkin huomattavasti seesteisempi em. verrokkiin nähden ja musiikki on sävelletty pitkin vedoin, yliyrittämättä ja järki päässä. Pyörää tässä ei keksittykään uudelleen, mutta säväyttävää ja mieleen jäävää on. Enpä ihmettelisi vaikka joku lafka korjaisikin Lucidityn pois kuljeksimasta.

4 / 5



Ismo Tikkanen, Miasma

Suomesta tulee tasaiseen tahtiin melankolisiin melodioihin ja tunnelmiin nojaavia metallibändejä, joista muutama jaksaa innostaa suurimman osan kadotessa harmaaseen massaan. Jyväskylästä ponnistava Lucidity kuuluu siihen joukkoon, jonka täyspitkää jään tämän demon perusteella odottamaan suurella mielenkiinnolla. Awaken on ryhmän kolmas demo, ja jaktaa Enduren aloittamaa synkkää tarinaa todellisuuden ja hämärän rajamailla seikkailevasta henkilöstä. Perinteisesti kerronta hoidetaan äristen ja sopivasti puhtailla vokaaleita tiputtellen, kauniiden melodioiden siivittäessä tarinaa. Awakenin kolme raitaa ovat kaikki erinomaisia sävellyksinä ja sovituksina. Ne täytyykin kuunnella mieluummin kokonaisuutena, kuin erillisinä biiseinä. Harmikseni en ole kuullut tarinan aloittavaa Endurea, mutta toivotaan bändin saavan joskus julkaistua vaikkapa molemmat yhtenä julkaisuna. Lucidity on täysin valmis siirtymään eteenpäin ja kohti täyspitkää. Samasta kaupungista ponnistava Ghost Brigade oli viimeisin bändi, joka tällä saralla säväytti näin paljon, joten toivotaan Lucidityn seuraavan perässä. .



Mikko Ojala, StalkerMusic

Awaken on jyväskyläläis-yhtyeen kolmas tuotos, joka jatkaa saatekirjeen mukaan jo edellisellä Endure äänitteellä alkanutta tarinaa unen ja todellisuuden rajamailla havaittavista epätoivon hetkistä. Vuonna 2004 perustettu yhtye maalailee raskaan musiikkinsa voimin todella tyylikkäitä suruntäyttämiä säveliä, jotka ylläpitävät ainutlaatuisen hienon tunnelman läpi koko kolmen kappaleen kokonaisuuden.

Tuotos aloitetaan reippaasti, mutta raskaasti alakuloisten kitaroiden sekä tuplabasarien saattelemina. Myös Martti Pohjosahon ankarampi laulutulkinta kuulostaa vakuuttavalta ja toimii hyvin yhtyeen tummassa musiikissa. Toisena vuorossa oleva Departure on edeltäjäänsä hieman hitaampi ja melodisempi sävellys, jonka pääosaa esittävät surullisen kaihoisat melodiat, johon mukaan on saatu myös puhdasta laulua. Kyseinen kappale nouseekin äänitteen parhaaksi hienon surumielisen tunnelmansa vuoksi. Viimeisenä vuorossa oleva nimikkoraita on hieno päätösraita, jossa melodiat ja raskaat elementit luovat vaikuttavan kontrastin. Hyvä päätös hienolle kokonaisuudelle.

Lucidity kuulostaa todella tyylikkäältä yhtyeeltä Awaken äänitteellänsä. Tuotanto sekä soundimaailma ovat myös erittäin hyvää luokkaa. Kaikissa kolmessa kappaleessa vieraillut kosketinsoittaja Antti Simonen luo myös todella tunnelmallista soundimaailmaa hienojen kosketinsoundiensa voimin. Awaken on ehdottomasti parhaita kuulemiani demoja ja tämän tuotoksen perusteella onkin vaikea uskoa, etteikö seuraava tuotos voisi olla jo täysimittainen albumi levy-yhtiön suojissa.

4½ / 5




Mikko Heimola, desibeli.net

"Lutakon kellareista" ponnistavan Lucidityn kolmosdemo tarjoilee lievästi melodista doomdeathia 90-luvun Peaceville-bändien hengessä: Renew avaa pelin keskitempoisella runnomisella, jonka yllä liikkuvat valittava kitara ja syvältä öristyt vokaalit. Vaikka perusresepti on tuttu, kuulostaa tulos yllättävänkin sävykkäiltä ja inspiroituneilta. Kakkosbiisiä Departure voisi nimittää jopa pieneksi helmeksi: siinä mukaan kiedotaan puhtaasti laulettuja säkeitä ja kauniisti taustamurinoihin sulautuvaa akustista kitaraa. Lisää tällaista! Demon nimiraita on melko geneerinen, eikä jää oikein mieleen. En oikein tiedä, minkä suosituksen Luciditylle antaisi: näin perinteisellä otteella on ehkä vaikea nousta raskaampaan sarjaan, mutta toisaalta yhtyeen ei kannata tehdä mitään, mikä kadottaisi sen vahvan tunnelman, minkä he nyt saavat musiikkiinsa luotua.