Loose ja palomiehet

19. päivä yhdeksättä, elikkäs Syyskuuta. Lucidityn laulava kitaristi herää hyvin levänneenä makuupussistaan. Yö tuli vietettyä Bar Rock Bearin sisätiloissa. Mies nousee ylös ja yrittää siirtyä suihkuun muita herättämättä. Suihkunraikkaana laulava kitaristi alkaa hamuilemaan kahvipannua, ja samalla hän havaitsee Lucidityn toisenkin kitaristin nousseen ylös. Vähitellen myös konklaavin muut jäsenet alkavat nousta. Yhtäkkiä havaitsemme paikan omistajan tiskin takana taikomassa nälkäisille “muusikoille” aamiaista. Pienestä kohmelosta huolimatta, aamu oli oikein mukava.

Nälkä saatiin syrjäytettyä ja kamat roudattua autoon. Orkesterilla oli aikaa tapettavana noin kuusi tuntia. Ajattelimme mennä hipelöimään Vantaanportin F-Musiikkiin erinäisiä soittimia ja musiikillisia asioita. Siellä aikaa kuluikin oikein mukavasti, kun allekirjoittanut löysi ison rivistön sähkörummuttimia. Jossain vaiheessa nenääni kantautui viesti että basismin hengitys haisi niin kovasti kiertueelta että oli parasta poistua paikalta. Olihan liikkeessä monia perheitä etsimässä lapsilleen uusia helistimiä.

Seuraavaksi orkesteri siirtyi Helsingin keskustaan ottamaan hotellia haltuun ja onkimaan parkkipaikkaa läheltä illan rock ja roll paikkaamme, Loosea. Saimme autolle iltaa ajatellen otollisen parkkipaikan ja saimme myös hotellin haltuun. Auton sijoittelussa tärkeää oli se että osa tavaroista tullaan siirtämään keikan jälkeen autoon, ja osa tulee mukaan hotellille. Tämä tarkoittaa sitä että orkesterin ei tarvitse jäädä odottamaan seuraavaan päivään kello 17:00 asti että päästäisiin roudaamaan kamppeemme pois Loosesta. Jätte bra! Aikaa tapettiin lisää siirtymällä pubiin, minkä nimen unohdin, jossa maistelimme eri olusia. Oluset maistuikin niin hyvältä että vahingossa tuli otettua ns. pieni päiväpörrö. Tässä vaiheessa orkesterin kitarismin, eli Jari Kinnusen perheen kauniimpi osapuoli, Annika Jalkanen saapui paikalle. Annikahan on tuttu hahmo The Worlds Within The World kappaleen naisvokaaleista.

Noh, aikaa kulutettiin myös syömällä. Maukkaat pulled pork hampurilaiset syötiin ravintolassa, minkä nimeä en muista, joka sijaitsi lähellä hotellia, missä nukuimme ja myöskään tämän hotellin nimeä en muista. Muistamattomuudella ja alkoholilla ei ole mitään kytköstä. Nyt vaan en muista missä syötiin tai nukuttiin. Saatana.

Kello näytti aikaa jolloin oli tarkoistus aloittaa roudakset. Orkesterin jäsenet alkoivatkin innokkaana kantaa soittopelejään Loosen lauteille. Paikkana allekirjottaneelle lähes täysin tuntematon. Joskus noin 10 vuotta sitten kävin siellä katsomassa jotain bändiä. Tuosta illasta en muista juurikaan mitään. Tuolla kertaa alkoholilla ja muistamattomuudella on selkeä yhteys. Siitä ei sen enempää. Tai vaikka haluaisinkin kertoa enemmän, en pysty sillä en muista. Saatana.

Muistan kuitenkin tästä illasta sen että roudauksen jälkeen aloimme louhimaan soundcheckiä. Tällä kertaa puikoissa oli hyvinkin kokenut ääniseppä, joten pääsimme maaliin ilman isompia säätöjä. Lavalle soundit toimi erittäin hyvin! Kiitos siitä herralle, jonka nimeä en muista. Saatana.

Jäimme odottelemaan keikkaa Loosen päkkärille muistellen vanhoja ja juomalla muutamia annoksia sihijuomaa. Vanhoja pystyn muistelemaan, koska muistan kuitenkin yllättävän paljon asioita. Saatana.
Musisoinnin tuolle illalle aloitti edellisen päivän tapaan Alabama Kush. Orkesteri lämmitti lauteet Luciditylle sen verran tehokkaasti että palokunta tuli paikalle. Siis ihan oikeasti. Asiahan meni niin että Vuollan tyypit olivat ostaneet savukoneen ja Alabama Kushin miehet käyttivät sitä Loosessa, missä sitä ei saa käyttää. Tiedonsiirrossa oli isompi katko jossain välissä, nimittäin kukaan illan bändeistä ei tiennyt asiasta yhtikäs mitään. Noh, palomiehet tutkivat paikat, totesivat että mikään ei pala ja poistuivat paikalta. Evakuontia ei tarvinut suorittaa ja Alabaman miehet louhivat settinsä kunniakkaasti maaliin.

Sitten tuli Luicidityn vuoro. Settiä muutettiin hiukan, tiukempien aikarajotteiden vuoksi: levy miinus Worlds Within The World, Appearing as a Dream sekä Cortege. Setti lähti hyvinkin mukavasti liikkeelle. Suorittamisesta ei tietoakaan, vaan tekemisessä oli hyvää pientä palokunnan mukanaan tuomaa kipinää. The Process to Born Again räjäytti junan liikkeelle ja päätepysäkkinä toimi Trail. Huomattiin tuolloin myös Trailin toimivan erittäin hyvin viimeisenä kipaleena, Samuli Mikkosen soittelemien perkussioiden vuoksi. Death Is a Gaten jälkeen suoritimme pienoisen synttäriyllärin basismin avopuolison veljelle, Miska Niemelle soittamalla grindcore versionti “Paljon onnea vaan”- kappaleesta (meidän versio kesti noin 2 sek.). Keikan jälkeinen palaute hämmensi laulavan kitaristin. Harvemmin kuulee noin lieskoissa olevia kuulijoita tämän orkesterin keikalla. Loose ja Helsinki, pidämme teistä.

Vuolla louhi oman settinsä hyvinkin mallikkaasti ja Lucidity roudasi tarvikkeensä sekä rumpalismin autoon että orkesterin varaamaan hotelliin. Pienoiset ilottelut alkakoot. Kitarismit olivat scoutanneet Isänmaamme pääkaupungin musiikillisen tarjonnan ja sieltähän pomppasi silmille erittäin tuttu orkesteri. Nimittäin samaisessa treenikämpässä Lutakossa treenaava Silentium, joka louhi tuplakeikan Clup PRKL:ssä. Heidän settinsä sisälsi sekä akustisen että epäakustisen setin. Lucidityn jäsenistö, miinus basismi, plus Annika, riensi Club PRKL:en suuntaan. Onnellisesti perille päästyään koko konklaavi huomasi siellä Silentiumin keräilevän jo piuhoja. Keikka oli siis ohi. Noh, pienet höpöttelyt orkesterin jäsenten kanssa, muutama sihijuoma ja sitten hotellille nukuttelemaan itseänsä.

Ensimäinen “kiertue” tälle orkesterille ja sehän sujui erityisen hienosti! Vantaalla olisi saanut olla hitusen enempi katsojaa paikalla, mutta tuo pieni juttu ei heikentänyt orkesterin jäsenten tuntemuksia. Kiitos Alabama Kush! Kiitos Vuolla! Kiitos Rock Bar Bear! Kiitos Loose! Kiitos Vantaa! Kiitos Helsinki! Kiitos Äiti maa!