Rock Bar Bear, Vantaa ja lähiöt.

Perjantai 18. syyskuuta kello 12:00. Armottoman surkea keli ja Lucidityn laulava kitaristi oli matkalla Tampereelta kotia. Työreissu venyi armotta takalaittomaksi. Nyt oli kiire! Asia oli nähkääs niin että Lucidityllä oli samaiselle päivälle merkattu esiintyminen Vantaalla sijaitsevaan Bar Rock Beariin ja heti perään seuraavalle päivälle Helsinkiläiseen Bar Looseen. Siirtyminen Vantaalle piti aloittaa noin 13:30, mutta laulava kitaristi oli vielä noin 60 kilometrin päässä Jyväskylästä H-hetken koittaessa.

Ilman räikeitä ylinopeuksia laulava kitaristi pääsi kotiinsa Capitol-Kukkulaan, eli Jyväskylän Ylistönmäelle. Hiukan kotiin pääsemisen jälkeen kaartoi orkesterin rumpalismi pihaan, kyydissään basismi ja kaikki soittopelit. Edellisissä treeneissä sovimme että kaikki pakkaa mukaan vain ja ainoastaan tarvittavat asiat. Ylimääräiset asiat jääköön kotiin. Orkesteri nähkääs matkasi rumpalismin farkku VW Passatilla, ja mukaan pitäisi saada normaalien soittopelien lisäksi myös yksi kitarakaappi. Tästä johtuen kummallakaan kitaristilla ei ollut mukana ns. kakkoskepukkaa. Laulavan kitaristin reppukin oli mitoitettu erityisen tarkalle, ylimääräisiä vaatetuksia ei ollut. Kitaristien kiristely tulikin tarpeen, sillä korviini kantautui tieto että basismi oli ottanut mukaansa varabasson ja vielä kaupan päälle oman nuppinsa, vaikka kanssa orkestereilta saadaan lainata bassonuppia. Tästä viisastuneena vastaisuudessa Lucidityn kitarismit ja rumpalismi tulevat tarkkailemaan basismin toimia tarkemmin.

Noh, kaikesta kiireestä ja ahtaudesta huolimatta orkesteri pääsi matkaan. Oltiin jo Vantaalla kun laulava kitaristi otti matkaviestimen kätöseen ja aloitti tarkemman navigoinnin. Parin mutkan ja risteyksen jälkeen olimme omakotitalolähiössä ja heräsikin ajatus, olikohan iPhonen sovellus opastanut orkesterin väärille urille. Hetkeä myöhemmin käännyimmekin sitten teollisuusalueelle. Ajatus eksymisestä voimistui ja yhtäkkiä iPuhelimen navigaattorin viehkeä naisääni ilmoittaa meidän olevan kohteessa. Orkesterin rumpalismi pysäytti päästöissä huijaavan autonsa tien poskeen, muiden jäsenien samalla pälyillessä ulos. Missä ihmeessä tämä paikka on…? Rumpalismi havaitsi nuoren herran ulkoiluttamassa sekarotuista koiraansa ja kysäisi ulkoilevalta mieheltä missä on Bar Rock Bear. Reipas mies kertoi paikan olevan noin 20 metriä takanapäin. Hämillään orkesteri jäi tuijottamaan valkoista isoa teollisuusrakennusta, jonka sivupihalla seisoi toistakymmentä autoa sikin sokin. Rumpalismi kiitti ulkoilevaa miestä ja käänsi VW:n ko. talon pihaan.

Vielä suuremman yllätyksen orkesteri koki paikan sisätiloissa. Tämän kuppilan puitteet olivat nimittäin kunnossa! Iso hieno lava, äänentoistojärjestelmä luokkaa mint ja tilat muutenkin erityisen viihtyisät. Hyvillä mielin orkesteri aloitti roudauksen ja aika sukkelaan päästiin tekemään tsekkiä. Siinä menikin hitusen pidempään, sillä miksaustiskiä hoiteli miksauksen jaloa taitoa opetteleva nuorimies. Tämä ei kuitenkaan orkesteria haitannut, soundit saatiin hyväksi ja turvallisin mielin orkesteri pääsi päkkärille syömään ja juomaan.

Odotellessa illan keikkaa aikaa tapettiin mallasjuomaa maistellen ja höpötellen kanssa orkesterien kanssa. Mukana reissulla oli jo entuudestaan tuttu Vuolla sekä paikallinen stoner-instrumental pumppu Alabama Kush. Vuolassa oli edellisen kerran jälkeen vaihtunut rumpali, ja pidempien jutustelujen jälkeen todettiin että uusi rumpali on kotoisin Saarijärveltä. Lucidityn laulava kitaristi ja rumpalismi kun ovat kotoisin Karstulasta, meinasi kahden toisilleen kaunaa kantavan kunnan välienselvittely olla hyvin lähellä. Hautasimme sotakirvekset kuitenkin toistaiseksi ja jatkoimme vanhojen muistelua. Vuollan rumpali, Timo, kertoi joskus vuosia sitten nähneen jonkun kovan Karstulalaisen orkesterin livenä Saarijärvellä. Etenkin bändin rumpali oli kuulemma täyttä rautaa. Hetken pähkäiltyämme orkesterin nimeä kävi ilmi että tuo kyseinen bändi oli nimeltään Reuma ja tuossa bändissä soitti rumpuja eräskin Pekka Parantainen! Timo oli tästä tiedosta kovin innoissan, kun kertoi fanittaneen Parantaisen rumpalointia kovasti.

Vanhojen muistelun jälkeen oli aika aloittaa musisointi. Illan aloitti Alabama Kush. Maalailevaa stoner henkistä instrumentaalia tarjolla. Etenkin kitaristin efektien käyttö herätti allekirjoittaneensa lämpimiä tunteita. Sitten olikin Lucidityn vuoro viihdyttää yleisöä, jota ei niin hirveästi ollut paikalla. Mutta kerran paikalla oli yleisöä, onhan se vedettävä setti täysillä läpi. Settilista edelleen sama, kuin aiemmilla levyn julkaisun jälkeisillä keikoilla: levy, pois lukien Worlds Within The World. Setti meni hyvin. Allekirjoittaneella oli ensikertaa käytössä ns. langaton kuuntelu, joten senkin puolesta oli ilo soittaa. Keikan aikana oli pieniä ongelmia bassoa kuuluvuuden kanssa. Sekin saatiin säätämisen kautta kuulumaan. Säädön aikana allekirjoittanut yritti viihdyttää yleisöä kertomalla vitsejä, mutta eräs paikalla ollut naishenkilö varasti shown kertomalla useita vitsejä, joita en viitsi tässä yhteydessä kertoa. Keikka saatiin kuitenkin heitettyä kunnialla lävitse ja omat laitteet pois alta kun Vuolla saapui lauteille viihdyttäämään yleisöä tummanpuhuvalalla maalailullaan.

Heti oman vedon jälkeen fiilis oli ihan hyvä. Ihmisiä olisi saanut olla paikalla runsaammin, mutta se ei haitannut sitten yhtään pätkää, kun keikan jälkeen eräs vanhempi herras henkilö tuli kertomaan että hän kuuli selkeästi vaikutteet meidän musiikista. Hän kertoi löytäneensä sieltä Pink Floydia, Deep Purplea, Led Zeppeliniä…. jne jne. Tämä riittää minulle. Vaikka yleisöä ei ollut paljon paikalla, tälläinen palaute riittää. Kiitos.

Jokainen orkesteri kun oli suorittanut omat velvoitteensa, meni kuppila kiinni ja asiakkaat lähtivät kotia. Orkesterit eivät poistuneet mihinkään, sillä yöpyminen tapahtui samaisissa tiloissa. Olusien maistelua ja jamittelua, kunnes iski väsy ja yksitellen porukkaa alkoi siirtymään yöpuulle. Ilta oli onnistunut!