Ihmeellisyyksiä ilmassa! Lucidity soittaa viikon sisään kaksi (2) keikkaa? Kyllä! Ja juuri tulleen tiedon mukaan, helvetissä sataa lunta.
Tällä kertaa Lucidity puhkaisee neitsyytensä Lahdessa, kun Ravintola Torvi toimii keikkapaikkana ja mukana meuhkauksessa Turkulainen Viper Arms sekä Jyväskyläläinen Suicidal Ride. Laulavan kitaristin sekä rumpalin keikkamatka alkoi jo edellisenä päivänä, kun saimme kutsun levyllämme perkussiota soittaneen Samuli Mikkosen tiluksille. Siellä soittelimme akustisesti erinäisiä kappaleita, söimme lammasta, paljuilimme, saunoimme, ajoimme radio-ohjattavalla autolla ja joimme ilolientä. Eli laulavan kitaristin ja rumpalismin lämmittelyt keikkaa varten oli kunnossa! Tähän väliin kiitokset sekä Samulille että Elinalle, kiitos!
Noh, aamulla kun Pekan kanssa heräsimme samasta sängystä, totesimme että meillä ei ole ihan hirveän hyvä olo. Onneksi pystyimme tukemaan toisiamme sen verran että jaksoimme nousta ylös aamiaiselle. Sitten odottelimme kitarismin eli Jari Kinnusen sekä basismin eli Sami Ahmaojan saapumista Lahteen. Tämä tapahtuikin hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa tehdä soundcheck. Iso peukku siitä pojille.
Soundcheck sujui erittäin helposti, kiitos siitä kuuluu ehdottomasti miksaajalle, jonka kanssa yhteistyö sujui erinomaisesti. Sitten oli jälleen aika kokea se rock glamourista välttämättömin; odottaminen. Käväisimme syömässä ja sen jälkeen kahvia keikkapaikalla hörppien. Tällekkään keikalle ei osattu odottaa mitään suurta yleisöryntäystä, olihan kyseessä viikkokeikka keskellä parasta kesälomasesonkia. Muutamia tuttuja paikalle kuitenkin tiedettiin tulevan, joten vedetään sitten heille viihdyttävä sessio!
Setti oli hyvin pitkälti sama kuin aiemmin, tai oikeastaan sama kuin levyn julkaisun jälkeen kaikilla keikoilla. Homma liikkeelle The Process to Born Again kappaleella. Kovasti oli aikakin laulavalla kitaristilla jäykkyyttä lihaksistossa sekä hermostossa. Homma ei meinannut lähteä kunnolla rullaamaan omalta osalta. Onneksi orkesterin muut jäsenet hoitivat tonttiaan kiitettävästi, joten tätä kautta sain myös itse hommaa liikkeelle. Vielä seuraavassa kappaleessa, Conjuring Veil, oli jäykkyyttä ja lauluissa pientä epävarmuutta. Death Is a Gate kuitenkin helpotti omaa jäykkyyttä ja rentous alkoi löytymään. Closer The Vision alkoi olemaan sitten jo parempaa suoritusta. Kaappale on kovasti kinkkinen soittaa. Tässä kipaleessa allekirjoittanut ei soita eikä laula muun orkesterin kanssa samassa tahdissa. Tämä asetelma tuo tiettyjä vaikeuksia livetilanteeseen. Onneksi tätä ollaan hinkatu sen verran tehokkaasti treeniksellä, että itselle tämä biisi tuo erittäin hyvän olon sitä esittäessä. Tätä biisiä myöskään ei voida esittää ihan alkupäässä, koska kertosäkeen laulumelodiat liikkuu koirapillin ja yliäänien välimaastossa. Tässä viimeistään alkaa karstat lähtemään kurkusta. Loput kappaleet rullasivat oikein mallikkaasti läpi. Mitä nyt muutamia pieniä sinisiä nuotteja sooloissa allekirjottaneella. Hikeä valui niin vuolaasti silmiin, että näkökyky heikkeni tahti tahdilta.
Kaikista pienistä miinuksista huolimatta kokonaisuus jäi kovasti plussalle. Yleisöön olisi mahtunut vielä muutama utelias, mutta viikkokeikat ovat aika viikkokeikkoja. Kiitokset etenkin Samuli Mikkoselle sekä Tuomas Saarenkedolle ja hänen tyttöystävälle, kun saapuivat paikalle ihmettelemään keskisuomalaista melankoliaa. Lisätietona, Saarenketo on yksi iso osasyy siihen että allekirjoittanut edes soittaa mitään. Lisäksi samainen mies nauhotti ja miksasi orkesterin kaksi esimmäistä demoa.
Kiitos Arina, Ravintola Torvi, Viper Arms sekä Suicidal Ride!
