Keikoittelua Mikkelissä

Onhan tässä jo ehtinyt vierähtää tovi siitä, kun ollaan edellisen kerran oltu lauteilla. Ja nyt ollaan taas, kun Mikkelin Black Out nimisessä paikassa soitellaan paikallisen suuruuden, Grimacen kanssa.

Keikkapäivä lähti käyntiin noin kello 14:00, kun raahauduttiin ensiksi soittamaan herkistelytreenit. Tämän jälkeen oikean elämän tetris käyntiin; paljon tavaraa perus farmariautoon. Roudaus toi orkesterin jäsenille pientä punaa poskeen, nimittäin tavarat liikutettiin autolle hääseurueen läpi. Lutakossa oli alkamassa hääjuhla kun meillä oli roudaus kuumimmillaan käynissä. Onnea hääparille, toivottaa Lucidity! Kyytiin soittopelien ja neljän soittajan lisäksi saatiin mahdutettua myös kitaristimme avopuoliso Annika. Onneksi Annika on kovin kompaktin kokoinen.

Orkesteri saapui, ihme kyllä, muutaman minutin etuajassa paikanpäälle. Mikkeli kaupunkina oli itselle ja rumpalille kovin tuttu. Hyvä ystäväni asuu Mikkelissä, joten paikalliset kuppilat ovat tulleet vuosien mittaan tutuksi. Lisäksi rumpalimme suoritti sankarillisesti asepalveluksen aikoinaan, jo lakkautetussa, Mikkelin varuskunnassa. Eli kauaa ei tarvinut hortoilla ympäri kaupunkia, että paikka löytyisi.

Black Out muistutti hyvin paljon orkesterille tuttua RedNeckiä. Joten yllätyksiä ei sen suhteen tullut. Grimacen soundcheckin jälkeen ”Lucikat” työnsivät pelit lauteille ja alkoi työstää nopeasti omia soundejaan, jotka löytyivät suhteellisen nopeasti.

Rock glamour = odottaminen. Aikaa tapettiin syömällä kiinalaista ja juomalla olutta. Itsehän kuulun ns. kohtuu käyttäjiin, joten jätin oluet väliin. Eli suomeksi, olin kuskina. Saatana. Tulisten sapuskojen ja muutamien tuoppien jälkeen siiryttiin takaisin keikkapaikalle.

Odotuksena ei ollut mitään yleisöryntäystä, sillä samana iltana Mikkelin keskustassa oli jonkinmoinen auto / rock- tapahtuma. Silti avoimin mielin miehet lauteille. Laulaja kuulutti orkesterin olevan Lucidity ja nyt alkaa paukkumaan, saatana! Heti tuon lausunnon jälkeen rumpali ajatteli että pidetää tässä heti aluksi pikku tauko. Taustanauha / klikki- koneisto ei suostunut toimimaan, joten siihen starttiin ehkä hitusen kiusallinen 3-4 min lavalla seisoskelu, kun rumpali yritti antaa lakia koneistolleen.

Pekka sai kuin saikin laitteensa toimimaan ja setti käyntiin. Heti ensimmäisen biisin aikana kävi ilmi ettei soundit ollut ihan sitä mitä oli soundcheckissä. Tiedä sitten mistä tuo johtui. Pientä haparointia oli siellä täällä ensimmäisen 2-3 biisin ajan. Jännitystähän se suurimmaksi osaksi oli, mutta loppua kohti ote parani huomattavasti. Hiki virtasi, ja tukka heilui! Setti saatiin ansioituneesti soitettua läpi ilman isompia hässäköitä. Alun ihmettelyt ja jännittelyt kuuluu vielä asiaan. Ollaan vielä niin alkutaipaleilla tämän orkesterin kanssa isommista keikoitteluista.

Setin jälkeen jäätiin seuraamaan Mikkelin suuruuden, Grimacen live kunto, samalla juoden olutta. Tai itse en juo, ainakaan humalahakuisesti. Eli olin kuskina. Vittu. Illan päätteeksi roudaus käyntiin ja nokka kohti Jyväskylää, Mikkelin torin snakarin kautta. Takapenkillä Sami oli järjestelemässä mahtavia pirskeitä omassa kortteerissaan. Myös takapenkillä matkustavat Jari ja Annika olivat innoissaan menossa samoille jatkoille. Takapenkki kuitenkin sammahti kokonaisuudessaan noin 15-20 kilometrin jälkeen.

Mutta näin saatiin ensimmäinen keikka soiteltua pitkän tauon jälkeen. Maku suussa reissusta hyvä. Porukkaa ei valtavasti ollut, mutta oli kuitenkin. Keikan jälkeen saatiin kuulla vuolaita kehuja orkesterin musiikista, joka aina piristää mieltä ja tuo intoa jatkaa näitä hommia.

Kiitokset Grimacelle ja Black Outille!

– M –